En ehtinyt aiemmin blogin pariin millään. Laskettelin tänään nimittäin ompelukoneella pitkin Vallilan Kirkonmäkeä muutaman kymmenen metrin verran. Elämäni ensimmäisistä itsetehdyistä verhoista tuli juurikin niin hurmaavan herkulliset kuin vain Vallilan kankaista tehdyistä verhoista voi vain odottaa. Vaikka taskussani olivatkin ala-asteella kieli keskellä suuta ajettu ompelukoneen ajokortti ja Marttaliiton stipendi, oli hieman epävarmaa näin kymmenen vuoden ompelutauon jälkeen tehdä yhtään mitään. Onnistuin, ja muistin taas kuinka rentouttavaa terapiaa ompeleminen onkaan ♥
Yksi verho valmis, enää 9 jäljellä. Juu emmä mihinkään pienempään projektiin olisi edes viitsinyt ryhtyä, heti vaan kunnolla, kun kerta tehrään :D Kyllähän se ompelukoneella ajelu pysyy mielessä niinkuin pyörällä ajokin ;)
ihanaa kangasta :) ja jeb, ompelu on ehkä yks maailman parhaista terapioista !
VastaaPoistaVallilan verhot on aivan ihania! Mä tein tuossa vuosi sitten Vallilan Bulevardin verhosta sellasen ison taulun olohuoneeseen. Muuten olen sitten ihan onneton esim. ompelemaan jne, mutta osaan määkin jotain askarrella, joskus. :D
VastaaPoistaLaitahan kuvaa verhoista, kun ne ovat päässeet esille. :)
loddy: Kyllä vain! :)
VastaaPoistaNiina: Ajattelin kans, että mikäli tuota kangasta jää, voisi lopusta askarrella juurikin jotain tauluja tms sisustuselementtejä :)
Mä oon ollut jo monta kertaa kans ostamassa tota Kirkonmäki-kangasta ikkunoihini, se kun on vielä suoraan mun rakkaista lapsuusmaisemista. Aivan ihana siis! Mua on pidätellyt vaan se, et mulla on jo Bulevardiverhot. Mut ehkä mä kuitenkin joudun "sortumaan" vielä...
VastaaPoista